Kirjontakoneella tehtyä

 Vauvan päiväkirja sai paremman päälisen; tikru ja kilppari. Liimasin kankaan kansiin.

Pari jumppakassia, lahjaksi ja käyttöön. Sama malli, kaksi erilaista lopputulosta.

 Häälahjaa en halunnut paketoida normaaliin tapaan nauhalla, vaan koneella kirjailin nimet ja ruusu tehty Tildan kirjan ohjeilla (ärsyttävän liukas kangas, ohje ei toiminut sellaisenaan vaan vaati paljon ylimääräisiä pistoja).

Jotain siis olen saanut aikaiseksi; tämänkin postaukseen loppuun saamiseen meni yli kolme tuntia (imetämistä, sylissä nukkumista, kolmet vaipat, yhdet vaatteet, huutoa, hymyä, sylittelyä, haleja...); vauva vaatii tänään(kin) paljon syliä. Olen keskittynyt nauttimaan vauvasta ja jättänyt omat harrastukset vähemmälle (kirjoja sentään voin lukea imettäessäkin). Näin jaksan paremmin vauvan kiukkukohtaukset tyynenä ( valitettavasti sitä ei sitten isommille lapsille riitäkään niinku haluaisin).

Kahta tosielämään perustuvaa kirjaa täytyy suositella:
 Kuki Gallmann: Unelma Afrikasta (itkin muutaman kerran antaumuksella) sekä
Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka (samastuin tunteisiin, vaikka omat lapset saatu nopemmin ja "kivuttomammin". Nyt haluaisin jo lukea, mitä taphtui kirjan tapahtumien jälkeen).