Juokse, porosein, poikki vuoret, maat!
Seistä, syödä saat majall’ impyein.
Siellä verraton sammalaarre on.
Päiv’ on lyhyinen, mutta pitkä tie!
Laulaessain’ nyt vie matka joutuen!
Tääll’ on sudet vaan usvamajoissaan.
Jos mä lentäisin, niin kuin kotka tuo
Kultapilven luo, silmät lemmityn.
Ehkä näkisin huulten hymyilyn.
Vaikka kätkeisit laakson kiven taa,
Taikka porolla metsään rientäisit:
Kivet, hongat ois tieltäin käypä pois.
*click*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
;O) Kiitos kommentistasi; ne ilahduttavat aina ;O)